juhamyllarinen

HIV, yleistettynä

Olisiko ympäristön kannalta parempi, jos Greenpeace lopettaisi toimintansa tähän paikkaan? Samoin muut ympäristöjärjestöt, tai humanitaariset tahot?

Jos Maapallo tehdään elinkelvottomaksi, tai ihmisen tai ihmisryhmän tilanne samalla tapaa, annetaan näin käydä, jos on välttämätöntä.

Kuka sitten kantaisi vastuun pahenevista käänteistä. Sitä mukaa hän, joka syyllistyisi kyseenalaiseen, jonkin, viimein elintärkeän välttämättömyyden takia.

Ihminen poikkeaa muista eläimistä niin, ettei hän yhteisökelpoisena, tai ihmiskuntaan kuuluvana toimi kuin eläimet, jotka eivät päädy käyttämään ilmaistuja arveluja sitovasta suhteesta muihin lajitovereihin.

Jos eläin tappaa, ei sitä sido päätös olla tappamatta lajitoveriaan. Ihminenkään ei automaattisesti tapa, vaikka säädöksiä ei olisi, jotka sitouttuisi olemaan tappamatta.

Ihminen ei tapa, koska:

1.  liittyminen tiettyihin keskinäisyyttä koskeviin sitoumuksiin estää

2.  luonto ei itsessään tue lajitoverin tappamista

Jos kohdat 1 ja 2 ovat täysin tosia, eikä niitä voi kiertää mitenkään, kummankin kohdan olemassaolo estää tappamistapahtumat. Tappaminen itsessään on kuitenkin epäselvä tilanne, eikä aina tiedä, mikä saa aikaan kuoleman. Ihmine voisi puhua vaikka tuottamuksellisuudesta.

Vaikka kumpikin kohta olisi voimassa, edelläkuvatulla tapaa, niin massakuolemiin voitaisiin päätyä, tai tilannetta voisi ajauttaa kohden massakuolemaa, vaikka yhtään tappoa ei olisi tunnistettavissa, jos tunnistettavuuskriteerit tiettynä aikana on jotain, ja toimet ei tee oikeutta päätelmään.

Eläin voi tappaa toisen, esim puremalla, tai potkaisemalla, jne,.. jotenkin suoran fyysisesti. Ihmisen ei tarvitse olla tappavana näin selkeä.

Ihminen ei voi toipua elävien kirjoille jonkin toimen jälkeen, tai toimimattomuuden jälkeen, joka johtaa tilanteeseen, jota ei voi korjata, tai käydä korjaamaan.

Kun syntyy korjaamaton rikkoutuminen (KR, killeri), on vain ajan kysymys, milloin ihminen menehtyy, tai menehtyy hyvin todennäköisesti, vaikka menehtymisen riskiin voi ehkä vaikuttaa. Näitä KR-vaiheita syntyä monella tapaa, myös itse itseään vahingoittaen.

Ihminen elää monipuolisemmasta. Toisaalta, tuo tarkoittaa, että ihminen ennen täyttä koko lajilleen kuuluvaa toimintavalmiutta, voi hän menehtyä pienestä katkosta, joka syntyy jossain rakentumisen vaiheessa.

Nyky-yhteiskuntaa koskien, tällainen kelailu on minusta asiaankuuluvaa, sillä sen verran on normeja, että suoria väkivaltaisuuksia vaikka tapahtuu, niin ovat sillä tavoin esteellisiä tavan oloissa, että päätyvät vahvaan minimointiin.

Jos siis puhutaan killereistä niin, että tunnistetaan määrällisesti merkittävimmät kuolemat, ja romahdukset,  eivät ne ole enää yhtä ilmeisen suoraan mihinkään selkeän tunnistettavaan. Killerit on siis poistettu kuvasta, vähän yhtä tehokkaasti, kuin liikennekuolemat Helsingistä, josta oli artikkeli tässä hiljattain.

Sama turvallisuudessa.

Työpaikoilla ei välttämättä ilmene sellaisia tapaturmia, jotka näkyisivät työturvallisuustilanteissa. Työ itsessään voi luhistuttaa, tosin jos työkyky on riittävän heikko, ei työntekijän anneta kuolla työpaikan tienoille, vaan kotiin, tai muualle, jolloin suoremmat kuolemat, tai tapaturmat ei yhdisty työpaikkoihin, ja ne loistavat tilastoissa turvallisina.

Jos killereitä halutaan välttää, ja työpaikan tapaturmat ja kuolemantapaukset saisivat huomioarvoa, niin kuolemiin ehkä puututtaisiin.

Samalla tavoin, yleisesti.

Jos seuraukset kuolemiin näkyisi lähellä ratkaisevia alkusysäyksiä, kuolemat ja selkeät romahdukset liittyisi siihen toimintaympäristöön, jossa päädytään herkemmin epäsuotuisiin tapahtumiin, jonkun kannalta.

Kun on monenlaista tukitoimea, jos menee huonoon suuntaan, niin korjauskanavat oikeastaan pitävät huolta siitä, että voidaan päätyä tekemään sitä, mistä ei toivuta sillä tavoin, kuin on totuttu ajattelemaan.

Voidaan myöntää, että jos tapahtuma x toteutuu jossain vaiheessa henkilölle h, tai tapahtuma y jää toteutumatta, on seuraus todennäköinen riski kohden ennenaikaista epäsuotuisaa päätymää (killeri), henkilölle h.

Jos kuitenkin voidaan toimia, kun on paljon, joihin voi nojata, niin riskitoimintaan ei synny tarvetta vaikuttaa, eikä tällaisia elämänalueita tule kartoitetuksi. Toisaalta kumoloivuat ongelmasyklit joihinkin kasautuen, pitävät yllä toimintaa, joka voi olla tärkeäksi koettua. On sitä korjaamista, ja parantamista, suojelutoimea, jne.

Toisaalta tiedetään jotain väliinputoajista, tosin näitä nostetaan esiin melko selkeissä tapauksissa, ei yksittäisinä.

Mitä joukkojen huolenpitoon tulee, niin tiedetään, että jokainen kävelee helposti autettavan ohi, kun joku isosta porukasta kuitenkin auttaa, ja kaikki kun olettavat näin, jää apu tulematta.

Kun systeemissä on sama usko kokonaisuuteen, ja sen nostokykyyn, voi jauhaantumista ilmetä paljon, ja tässä merkkaa myös se, että moni ikävään päättyvä trendi jää tunnistumatta myös asianomaiselta itseltään.

Jos epäonnekkaasti rakentuva alkaa oireilla, kertyneen fiban takia, voi osa jatkoa estävistä selviytymisrajoitteista ilmetä HIV:n tapaan. Ihminen voi kuolla mihin vain, ja jos HIV:sta ei tiedettäisi mitään, olisi kuolinkirjo ihan tavallinen.

HIV-tyypin kaltaisia ilmiöitä on siten muuallakin, ilman virusta, josta HIV:n yhteydessä tiedetään.

Ihmisen erilaiset rappautumiset voi nähdä romahtamisen vinkkelistä. Osa näistä romahtamisista ei liity aktiiviseen romahduttamiseen, eikä välinpitämättömyyteen erilaisten toimien seurauksista.

Monia asioita voi rikkoa, jos ajattelee, että ne voi korjata. Kuitenkin rikkomisesta tiedetään, että menee helposti, ja korjaus on se hankalin vaihe, jos korjausta ylipäätään on, kaikelle rikkomiselle.

Rikkomista on tässä kirjoituksessa ajateltu niin, että syntyy selkeää poikkeamaa siitä elinkykyisyydestä, jonka voisi saada ilman killeri-ilmaantumisia, hetkellä, joka estää kyvyn elää täysipainoisin kyvyin.

Kun asioita tarkennetaan, ja syntyy todennettavaa laatua selkein mittarein, niin jos toisaalta hyvinvointi ei kokonaisuutena olekkaan mittarilukemien mukaista. Seurauksista ei silti päästä, vaikka mitattavuus olisi aina kohdillaan, ja mentäisi sen mukaan, mikä tiedetään, samalla, kun seuraukset kuittaantuisi tavalliseen ongelmointiin.

(Viilattu kömmähdystä, loppulauseessa)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän juhamyllarinen kuva
Juha Myllärinen

Vaikka on osaamista, jne, niin ristiriitaa sen suhteen, että kokonaisuus olisi sitä, mitä monesta yhteydessä voisi todeta.

YLEllä oli tai on ohjelma, joka nimetty siten, että maailma on menossa huonompaan suuntaan. Toisaalta on selkeän hyvää, kiistattomana.

Hämäryys vallitsee jonkin verran paitsi suoraa tietoa ja tiedonsaantia, disinformaation aikakautena. Toisaalta, aivan kuin hämäryys koskisi myös suoraa todellisuudentilaa.

Ilmiö, jota yritin hahmotella, on syntyperältään melko ymmärrettävä. Tietoisuutta jos lisää, niin kiva.

Käyttäjän juhamyllarinen kuva
Juha Myllärinen

Kun eri tahot erikoistuvat erilaiten ongelmien kartoittamiseen, ja syiden jäljittämiseen, kuten esim ympäristön, terveyden, tai muun elettävyyden osalta, niin syntyy kyllä kartoitusta, ja arvelua eri seurausten syistä.

Kun jotain ilmenee, ja on tosiaan painavaakin arveltavaa syistä, ja toisaalta on näyttää selkeän sopivaa kuvaa toiminnasta, niin ristiriita on saman tien, ja uskottavuusongelmaa.

On suoria näyttöjä, ja pelkkiä löyhiä arveluja. Jos perusteita tarkennetaan selkeästi, ja syyt kohdentuu, niin erittelytasoa voidaan käyttää entistä tarkemmin niin, että jäljittäminen on astetta vaikeamman takana.

Näkyy se, että toiminta menee maan alle. Kun jotain ei voi todeta, on se joko piilotettu, tai niin vaikean takana, ettei selvyyttä ole.

Näin selkeän vastakkaiset tahot ovat kokonaisuudessa ongelmia jalostavia.

Käyttäjän juhamyllarinen kuva
Juha Myllärinen

Sotilaallinen varautuminen voi mennä kierteeksi. Kun monet elämän osa-alueet ovat samassa kierteessä, niin ei ihme, että kuluja syntyy.

Sotilaallinen varustautuminen rajoittuu usein talouteen.

Muiden osa-alueiden varautuminen taas kasvattaa taloutta, koska arvokkaaksi koettavaa toimintaa syntyy, sitä mukaa, tosin toisaalta jokainen sektori ja toimija voi olla varautumisen paikka, kuten ajatellaan sotilaallisesta varustautumiskustannuskierteestä.

Talous siis kasvaa, varautumisineen, ja toimintoineen, joita on osoittaa välttämättöminä, maksua myöten.

Mitä muuta sitten kehään voisi liittää?

Toimituksen poiminnat