juhamyllarinen

Ylöskiipeily

Adolf Eichmann

Saksan liittotasavallan tiedustelupalvelu sai asiasta vihiä, mutta maan hallitus empi Eichmannin paljastamista, sillä se pelkäsi Eichmannin kertovan korkeiden virkamiesten ja poliitikkojen entisistä natsiyhteyksistä. Saksa kertoi kuitenkin tietonsa vuonna 1958 Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:lle, mutta CIA ei reagoinut asiaan, eikä kumpikaan maa ilmoittanut asiasta Eichmannia etsiville israelilaisille.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Adolf_Eichmann

Melkoista lehmänkauppaa sillä, joka on sattunut narahtamaan. Ettei vaan kävisi yhtä köpelösti, kuin kanssakollegalle.

Kun Saddamiin, jne, kohdistetaan näitä ihmisoikeutta koskevia syytöksiä, niin järkevästi arveleva ei voi olla näkemättä jotain ristiriitaisuutta. Kuka milloinkin päätetään puhaltaa pelilaudalta, kun käy hankalaksi. Samaan päätyy myös erilaisia kansalaisryhmiä, tiettyjen muiden asioiden osalta, kuin että olisi kyseessä suora hengenpäästöjuttu.

Erikoisinta näissä on se, että pahimmat jutut ovat tosi vahvoiksi tehtyjä tarinoita, ja vain ilmenneistä jutuista. Muu kokonaisuus unohtuu yksittäisyyden piiloon. On olemassa vaihtoehtolähteitä, joiden mukaan esim Gaddafi haluttiin oikeasti hiljentää. Näin joskus dokumentin hänestä, ja aika avoimen oloista kerrontaakin.

Onko diktaattorien vaimentaminen täysi välttämättömyys, ettei mitään hankalia asioita pääse tulemaan ilmi, jotta voidaan yhä olla tekevinään sitä kaikkea hyvää, jota maailma ehdottomasti kaipaa. Ja näihin talkoisiin tarvitaan jokaista ihmistä, ja jokaisen täyttä vastuuta.

Joskus hassutuksia miettiessä, ja niihin päätyvänä ihmisenä miettii, miten joku näitäkin juttuja voi katsella. Että on siinäkin käsittelijöitä, jotka eivät tiedä elämästä kovin paljon.

Työttömät ja poispudonneet eivät tosiaan ole helposti tilanteidentasalla, kovin kattavasti, ja voivat elää hyvin kapeasti, sitä hetkeä, ja sen korostusta. Toisaalta vaatimusta on muuhunkin elämänhallintaan, tietyltä osin. Jos on antaa eväitä elämänhallintaan, ei näitä tosiaan heru, ellei ole roolissa, joka vaatii jotain työtä huonompiosaisten hyväksi.

Onko ylemmyydentunto aktiivitoimineen sitten yleensä kauttaaltaan ilmenevänä ilmiönä sitä, että pelin henki on sisäistetty, ja jos kerran itse on onnistunut pääsemään kuiville, siirtyy seuraavalle oikeustasolle.

Miten oikeustason tulisi näkyä keskinäisyydessä, ja miten sitä tulisi osoittaa? Sama sisäistys saa paon ylemmälle tasolle, mutta samalla siihen sisältyy paineen luonti alas, oikeutetusti, ja oikeutus on vahvistettu sillä, että juttu vain on onnistunut, ja toimii, kuten on tullut ajateltua, ja nähty vaivaa kohden parempaa.

Paremmalle on suunta, kun astelee ylös pyramidin päälle, kuin kaasukammiossa. Nyt ei sentään ole samanlainen välitön höyry päällä, vai miksi samantyylistä? Tulee mieleen näkyvänä se työttömien aktiivimalli, jolla itsellään taida olla paljoa merkitystä kokonaisuudessa muuten kuin viestiarvona, tai sen kautta paljonkin. En varma.

En ihan tarkkaan osaa ajatella, miten hyvin tällainen kuvaa mennyttä ja nykyisyyttä, siis miten laajasti? Merkittävyys ei sinällään vaadi osallistujien suurta laajuutta, vaan syntyy vähemmällä, ja vaikuttavuutta voi olla käytännössä sopivasti, tai mahdottomuuteen asti, riippuen kokijapuoliskosta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän juhamyllarinen kuva
Juha Myllärinen

Vanhanoloista pyramiditarinaa. Vähän eri tavoin kerrottuna.

Jotain ylilyöntejä havaitaan, jos jotain selkeää. Muuten rankimmat kehittelyt tapahtuvat kaukaa, eikä seurauksien syitä voida todentaa, eikä vaikuttaa, vaikka olisi toisin.

Aihe kiinnostaa laajemmin, jos enemmän seurausten kokijoita. Kun menee hyvin, niin ei kai sitä tällaisia, kuin tarinoina, ja toisaalta vaikka liittyisikin omaan tilanteeseen, rooliosasta riippumatta.

Toimituksen poiminnat